PaulaAikio-Tallgren

Missä sijaitsee maailman tehdas kymmenen vuoden kuluttua?

Tomas Hildebrandt listasi Kiinan talouden, rahoitusmarkkinoiden ja aluehallinnon haasteita taannoisessa kolumnissaan. Aihetta  voi jatkaa muutosten jalkatumisesta mikrotasolle. Talouden epävarmuus on alkanut konkretisoitua teollisuustuotantoon, joista näkyvimpinä merkkeinä ovat ulkomaalaisomisteisten tuotantolaitosten siirtyminen takaisin joko omaan kotimaahansa tai muihin halvempien kustannusten maihin.

 

Se, että Kiinan palkkataso ja muut työvoimakustannukset ovat prosentuaalisesti nousseet huimat 500% vuosituhannen vaihteesta ei ole uutinen. Energiatuotannon vaikeudet tunnetaan. Nämä yhdistettynä siihen, että Kiinan hallitus on leikannut ulkomaisille yrityksille aiemmin suunnattuja etuja, ovat johtaneet siihen, että moni merkittävä ulkomainen yritys on tehnyt lähtöpäätöksen.

 

Muuttoliikkeen englanninkielisen termin "re-shoring" voitaneen kääntää joko paluumuutoksi tai ronskimmin maastapaoksi. Monen toimialan massatuotanto on jo aiemmin siirtynyt Vietnamiin, Bangladeshiin tai Intiaan. Afrikka on vahvistanut asemiaan paitsi sijoituskohteena myhös teollisuusinvestoinneissa. Kiinalaisyritysten oma lempilapsi Etiopia on noussut monen toimialan, mm. autoteollisuuden alihankintamaaksi.

 

Uusimpina trendinä on Kiinan medioissa noussut amerikkalaisten tuotantolaitosten takaisinpaluu. Konsulttiyhtiö Boston Consulting Group on esittänyt arvioita, joiden mukaan viiden vuoden sisällä kokonaistuotantokustannukset Kiinassa olisivat vain 10-15% amerikkalaisia alhaisempia. Arvioissa voi olla jenkkinäkökulmaa mukana, mutta toistasataa amerikkalaista firmaa on kuitenkin faktisesti siirtänyt tuotantoa takaisin kotimantereelle.

 

Keitä sitten Kiinaan jää? Luonnollisesti ne firmat, joiden päämarkkina-alue on Kiina tai joiden strategiassa Aasia on muutoin tärkeä. Muidenkaan yritysten osalta maan tai maanosan vaihtaminen toiseen ei ole kevyt päätös. Voi vain kuvitella sitä työmäärää, jonka kiinalaisen tuotantolaitoksen siirtäminen esimerkiksi Afrikkaan tarkoittaa.

 

Muutamat tuhannetkaan maasta muuttavat firmat eivät Kiinan teollisuustuotannon volyymiä hetkauta puoleen tai toiseen. Kysymys onkin enemmin siitä, ovatko nykyiset maastapakolaiset vain yksittäistapauksia vai onko näköpiirissä pysyvämpääkin maailmanlaajuista teollisuustuotannon muuttoliikettä? Missä sijaitsee maailman tehdas kymmenen vuoden kuluttua?

 

Heikkoja signaaleja pitää seurata ja re-shoring-ilmiö antaa optimismia myös eurooppalaiselle valmistukselle. Monella toimialalla kannattaa laskea, mitkä ovat pitkien kuljetusaikojen , jatkuvasti heittelehtivien rahtikustannusten ja tuottavuuden kokonaispotti Aasiassa verrattuna sitä vaikkapa suomalaiseen vaihtoehtoon. Toivoa on.

 

Paula Aikio-Tallgren

Lapin Yrittäjät ry. puheenjohtaja,Tornio

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Tärkeä vaikuttava tekijä "re-shoring" -ilmiössä on myös se, että kehittynyt, älykäs ihmistyövoimaa korvaana automaatio tekee länsimaisen työntekijän yhtä edulliseksi kuin kiinalaisen. Sama on edessä jatkossa vaikka vastassa on vietanimilainen tai etiopialainen työntekijä. Investoijan kannalta yhteiskunnilla on muitakin tärkeitä ominaisuuksia kuin työvoiman hinta, esimerkiksi kokonaisuutena toimiva infratruktuuri, jatkuvuus, turvallisuus, byrokratia ym.

Siten Suomi voi olla kilpailukykyinen maa vaikkapa Vietnamiin verrattuna. Jos niin haluamme, emmekä lähde tuhoamaan infraa ja turvallisuutta lisäämällä toimeentuloeroja ja tuhoamalla hyvinvoinnin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset