PaulaAikio-Tallgren

Ovatko naisyrittäjät kiinnostuneita yrityksensä kasvusta?

Tein eMBA lopputyöni pari vuotta sitten  aiheesta "Kaupan alan naisyrittäjien kasvuhalukkuuteen vaikuttavat tekijät Pohjois-Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa.

Tämän teemapäivän kunniaksi seuraavassa lopputyöni pohdintaa siitä, miten tärkeää oman yrityksen kasvu oli haastattelemilleni  ruotsalaisille naisyrittäjille. Toisena näkökulmana on kysymys siitä, ovatko Ruotsin valtion insentiivit tai muut erityisesti naisyrittäjyyden kannusteet erilaisia tai laajempia kuin Suomessa.

Ensimmäisen kysymyksen vastaus oli aika yksiselitteinen. Yrityksen kasvulla ei ollut määräävää merkitystä haastatelluille norrbottenilaisille naisyrittäjille. Kasvuyrittäjyyttä käsittelevä kysymyspatteristo oli ehkä vähiten spontaania kommentointia herättävä aihe.

Vastaukset vahvistivat lukemieni tutkimusaineistojen tuloksia ja mielipiteitä naisyrittäjien kasvuhalukkuudesta ja tämän pienen otannan perusteella ilmiö ei ole suomalainen vaan myös ruotsalainen.

Tämä oli hienoinen pettymys. Pidin tutkimusaihettani kiinnostavana ja olin etukäteen varma, että löytäisin länsinaapurin naisyrittäjiltä enemmänkin positiivista kasvuhalukkuutta kuin mitä löysin. Odotin, että Ruotsin viime vuosien vahva talouden kasvu, kaupan alan perinteien vahvuus ruotsalaisten patrioottinen suhtautuminen oman maan yritystoimintaan sekä länsinaapurin myönteiseksi mielletty ajatusmaailma, ohittaisi meikäläisten vastaavat. Odotin haastateltavien ilmaisevan eri tavoin tavoitteellista yritystoiminnan kasvua ja veikkasin, että haastatteluissa tulisi esille jotain suomalaisista vastaavista poikkeavaa.

Haastattelujen yleissävy ja tulokset olivat hyvin  lähellä suomalaisten naisyrittäjien ajattelutapaa. Olisin yhtä hyvin voinut tehdä haastattelut Suomessa. Naisten asema perheessä yrittäjäksi ryhtymisen syyt ja motivaatiot sekä kasvuun tähtääminen ovat samaa kuin mitä Suomen puolella naisyrittäjät kertovat.

Naisyrittäjien motiivit, arjen kuvaukset yrittäjäksi ryhtymisen realiteetit ja ajattelumaailma olivat yllättävän homogeenisia. Motiivit liittyvät omaan harrastustoimintaan, kiinnostuksen kohteisiin tai alan osaamiseen.

Perhe-elämä sanelee arjen realiteetit ja äitiys nuotittaa yrityksen toimintaa ja/tai kasvukykyä. Ristiriitaa naisyrittäjän ja perheen välillä ei tutukimustuloksista tunnu löytyvätn. Vaikuttaa siltä, että äitiys ohittaa automaattisesti tai sisäsyntyiosesti yrityksen kasvutavoitteet jos nämä ovat jollain tavoin ristiriidassa

Naisyrittäjien kasvutavoitteissa yleisesti ja myös tämän haastattelututkimuksen mukaan korostuvat varovaisuus realistisuus, kasvu mahdollisuuksien mukaan ja riskihakuisuuden karttaminen.

Jos naisyrittäjän yritys laajenee, rahoituspohjaa on jo valmisteltu säästöillä tai muulla omarahoituksella etukäteen. Pankkiin marssiva naisyrittäjä, joka panttaa talonsa ja omaisuutensa saadakseen pankkilainaa yrityksesä kasvattamiseen on harvinaisuus, ellei mahdottomuus. Naisen omissa ambitioissa hän laajentaa elämänpiiriään kodin ulkopuolelle omalla yritystoiminnalla, mutta varovaisuuden ja kontrollin periaatteella. Tuttuus ja turvallisuus on kaunista.

Tämän tutkimuksen aikana itselleni heräsi kysymys, liittyvätkö nämä naisyrittäjyyden ilmentyvät enemmänkin sukupolvikysymykseen kuin sukupuolikysymykseen?

Useimmat tutkimukset Suomessa ja ulkomailla on tehty viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden tutkimusten vastaajat ovat syntyneet 50-60-luvuilla. Näin vastauksia voitaneen peilata tuon ajan kulttuurisiin ja naisen asemaan liittyviin arvoihin.

Naiset, jotka pienestä pitäen kasvatettiin vastuullisuuteen, kunnollisuuteen, tarkan markan periaatteisiin ja perhe-elämän hyveisiin, toimminevat vastaavien arvojen mukaisesti myös yritystoiminnassaan?

Tutkitussa aineistoissa ja haastatteluissa ei ollut mukana nuoria start-up yrittäjänaisia. Työelämän muutokset työurien rikkonaisuus, tietynlainen hetkessä elämäminen, riskinotto ja rohkeus ovat uusille sukupolville tyypillisiä. Näiden ominaisuuksien voisi kuvitella heijastuvan myös nuorten naisten suhtautumisessa omaan yrittämiseen ja esimerkiksi kasvuhalukkuuteen.

Kiinnostava jatkoselvitys olisikin haastatella X,Y,Z sukupolvien naisyrittäjiä ja verrata tuloksia aiempien naisyrittäjäpolvien vastauksiin.

Naisyrittäjyyden intensiiveistä puhuttaessa mielestäni länsimaisten yhteiskuntien yhteinen pulma tuntuu olevan siinä, että ne eivät tiedä miten naisyrittäjyyden edistämiseksi oikein tulisi toimia. Tämä koskee sekä Suomea että Ruotsia.

Monissa länsimaissa on naislainoja, naisille räätälöityjä yrittäjyyskoulutuksia ja hankkeita. Näin tehden on haluttu myönteisesti huomioida naisyrittäjyys ja sitä on alleviivattu yhteiskunnan kädenojennuksina. Yhteiskunnassa naisyrittäjien määrä ja sen kasvu luetaan erityisen myönteiseksi ja positiiviseksi asiaksi, aivan kuin se korreloisi suoraan ao. yhteiskunnan edistyksellisyyteen ja naisten tasa-arvoon.

Mutta arvostavatko naisyrittäjät näitä heille räätälöityjä "naistuotteita"? Yksi haastatelluista ruotsalaisista yrittäjistä puki tämän asian asian lyhyesti: "Nais-nais-nais"...olen niin kyllästynyt koko naisasiaan.

Mitä valtioiden ja julkisen vallan pitäisi sitten tehdä, jos nais-liiteellä kuorrutetut rahoitustuotteet tai muu yrittäjävalmennus ei tee kauppansa? Kuorrutuksella tarkoitetaan tässä esimerkiksi sitä, että taannoinen Finnveran Naisyrittäjyyslaina ei varsinaisilta ehdoiltaan ollut erityisen edullinen. Kyse oli toiselle sukupuolelle räätälöidystä tuotteesta ja siinä oli kyse ehkä enemmänkin ajan hengen ja tasa-arvon ilmaisusta uin puhtaan rahoitustuotteen myynnistä.

Myös ruotsalaiset naisyrittäjät olivat toki kuulleet erityisesti naisyrittäjille räätälöidyistä, Ruotsin subventoimista tuotteista ja palveluista, mutta he eivät tunteneet tarjontaa mitenkään erityisesti eivätkä niistä sen puoleen olleet erityisemmin kiinnostuneitakaan.

Jos Suomen ja Ruotsin välisiä naisyrittäjyyden kannusteita aidosti vertaa, väistämättä nousee esiin vanhemmuuden kustannusten jakautuminen.

Mielestäni tämä todellinen naiskysymys yrittäjänaisten kannalta, ei Suomessa ole vuosikymmenten vaikuttamistyöstä huolimatta täysin toteutunut.

Suomessa on kyllä lukuisia naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla pohtivia työryhmiä, hankkeita ja politiikkaohjelmia, mutta tähän sukupuolten tasa-arvoa nakertavaan asiaan ei ole saatu korjausta.

Vanhemmuuden kustannusten painottuminen työnantajalle on selkeästi nuoria, lapsentekoiässä ja työmarkkinoilla olevia naisia syrjivä. Nuori nainen on kävelevä äitiriski työnantajan silmissä, vaikkakaan tätä asiaa ei haluta sanoa ääneen. Kärsijänä on siis yksilö, nuori nainen.

Toinen häviävä osapuoli ovat naisvaltaiset alat ja niiden työnantajat jotka painivat sijaisjärjestelyiden ja hoitovapaiden kanssa. Triplaongelma äitiydestä näkyy niissä yrityksissä, jotka työllistävät naisvaltaisilla aloilla nuoria naisia ja joissa omistaja-yrittäjä on nainen.

Suoen puolella tämä aihe nousee väistämättä esiin aina kun puhutaan naisten yrittäjyydestä, mutta koska Ruotsissa tämä asia on ratkaistu jo vuosikymmeniä sitten, ei asia noussut esiin haastatteluissa.

Ruotsi valtio tukee monin tavoin "lapsentekoa" ja tämä näkyy Ruotsin reippaissa syntyvyysluvuissa. Vastaavasti voisi päätellä, että tämän hetkinen ennätysalhainen syntyvyys Suomessa voisi ainakin joiltain osin johtua yllämainituista seikoista.

Selkeä ratkaisu Suomessa olisi kustannusten tasapuolinen jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken tai vielä mielummin kustannusten siirtäminen Rtuosin mallin mukaisesti verovaroin kustannettavaksi.

Viimeisimpänä aiheena voidaan pohtia, tuovatko naisten yrityksen yhteiskunnalle muuta lisäarvoa kuin niiden työllistävän vaikutuksen ja yhteiskuntaa pyörittävät vero-ja rahavirrat

Onko naisyrittäjyydellä muuta merkitystä kuin olla osa talouden rattaita? Kuvitteellisessa tilanteessa, jossa Suomesta katoaisivat yhdessä yössä naisten pyörittämät yritykset, seurauksena olisi ainakin toimialojen kirjon kaventuminen.

Kun naiset ovat vuosikymmenten aikana keskittyneet tietyille toimialoille, olisivatko miehet kiinnostuneita siirtymään yrittäjiksi näille aloille? Puhtaasti yrityksen voiton tavoitteua ajatellen näin varmaan voisi tapahtuakin, sillä yksinomaan yrittäjän työpanokseen nojaavat pienet palvelualan yritykset eivät välttämättä innostaisi miehiä näille toimialoille. Tätä ajatuskulkua pohjustaa yhden ruotsalaisen naisyrittäjän kommentti siitä, että lähteäkseen tietyn toimialan yrittäjäksi, yrittäjällä täytyy itsellään olla "rakkaus alaan". Kiinnostaisiko metallialan miesyrittäjää laajentuminen vaatebisnekseen?

Naisyrittäjyyden lisäarvo ja merkitys yhteiskunnalle tulee ensisijaisesti siitä, että yrittäjyys on yksi hyvä tapa työllistää itsensä. Yrittäjän uran ei tarvitse olla elämän mittainen elämäntapa - se voi olla myös välivaihe palkkatöiden välissä.

Naisyrittäjyys edistää naisten yhtäläisiä ja tasa-arvoisia mahdollisuuksia tienata rahaa ja ansaita elantonsa. Naisyrittäjyys on vaihtoehto palkkatyölle, sillä niin halutessaan, nainen pääsee yritystoiminnassaan kokeilemaan oman osaamisensa rajoja.

Jos kasvuhalut ja ambitiot ovat korkealla, oma yritys antaa siihen pelikentän. Jos aiempi urakehitys on törmännyt lasiseiniin, oman yrityksen kasvun edessä vastaavia lasikattoja ei ole.

Naisten johtamat yritykset voivat näyttää laajemminkin tietä työmarkkinoiden uudistamiseksi sekä johtajuuden ja ylipäänsä esimiestyön uudistamiseksi.

 

Paula Aikio-Tallgren

yrittäjä, eMBA,  Tornio

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvää Naistenpäivää Paula, kirjoituksesi on kyllä asiaa, mutta hieman liian pitkä kokonaan luettavaksi. Lähden ulos koirien kanssa;)

Naisyrittäjyyden pitää antaa voimistua naisten omaan tahtiin, yhtäkään yrittäjää ei voi pakottaa kasvamaan nopeammin, kuin hän itse haluaa.

Käyttäjän PaulaAikio-Tallgren kuva
Paula Aikio-Tallgren

On vähän liian pitkä, mutta aihe vie mennessään. Samaa mieltä: kasvupakkoa ei voi olla; lue ainakin kohta missä naiset itse kommentoivat "nais-nais"-yrittäjyyttä tukevia kasvun kannusteita.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tein pitsaa ja salaattia, on sitten hetki taas lukea. Avauksesi jää pahasti hallituksen eron jalkoihin, vaikka naistenpäivän teemaan sopiikin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset