PaulaAikio-Tallgren

Kiina hivuttautuu Eurooppaan arktisen kautta - pitääkö huolestua?

 

Kiina levittäytyy Eurooppaan monesta ilmansuunnasta. Tuorein uutinen kertoi kiinalaisten massiivisesta investoinnista Italian rataverkkoon.

Arktisille alueille Kiina on hivuttautunut tutkimusyhteistyön kylki edellä pitkälti toistakymmentä vuotta. Tärkeä käännekohta oli vuosi 2013, jolloin Kiina sai yhtenä isoista Aasian maista virallisen tarkkailijan aseman Arktisessa neuvostossa. Siitä kiihtyivät jo aiemmin alkaneet Kiinan merkittävät tutkimusresurssit ja toiminnot pohjoisilla alueilla.

Täysjäsenyyttä Kiina ei luonnollisestikaan voi saada puuttuvien omien arktisten alueiden vuoksi, mutta sitäkin enemmän Kiinalla on alueella sekä taloudellisia että strategisia intressejä. Viime vuonna julkaistu Kiinan ensimmäinen arktinen strategia on terävöittänyt entisestään maan fokusta.

Pitääkö tästä huolestua Suomessa ja EU:ssa vai pitääkö asiasta olla tyytyväinen? Vastaus riippuu siitä keneltä kysyy.

Fyysisesti Kiina operoi laajasti arktisella alueella. Arktisen neuvoston kahdeksasta jäsenestä - Pohjoismaan, Venäjä, USA ja Kanada, on jollain tasolla vahva linkitys Kiinaan. Venäjällä on pitkä energiayhteistyö Kiinan kanssa.

Onko Venäjän etu, että Kiina vahvistuu strategisesti omistuksiensa ja investointiensa kautta Euroopassa ja voiko Kiina aktiivisuudellaan lyödä kiilaa USA:n ja EU:n väliin? USA:n ja Kiinan välinen kauppasota voi tietysti vaikuttaa USA:n valppauteen seurata Kiinan liikkeitä pohjoisilla alueilla, mutta asiantuntijat eivät näe kauppasodan aiheuttavan turvallisuuspoliittisia skismoja. Kiinan tähänastiset aktiviteetit ovat painottuneet tutkimustyöhön ja kansainvälisiin verkostoihin.

Arktisen neuvoston Pohjoismaisista jäsenistä Norjalla on oma meripolitiikkansa sekä valtavat öljyvarantonsa. Ruotsi on perusluotettava toimija arktisella, mutta fokus osoittanee Itämeren suuntaan. Grönlannissa Kiina on mukana kaivostoiminnan suunnitelmissa, Islannissa satamaoperaatioissa.

Jäljelle jää Suomi, jolla näistä verrokkimaista saattaa ola eniten voitettavaa arktisuuden nostaessa päätään EU-tasolla. Suomessa meille ovat tuttuja kiinalaisten suunnittelemat suurinvestoinnit biolaitoksiin Lapissa. Kasvussa on matkailuklusteri ja uusimpana infra.

Kiinalaisrahoituksen hiljattain julkistanut Helsinki-Tallinna tunneli on nähty Suomessa osana Kiinan laajempaa strategista levittäytymistä osana Belt-Road-Initiative hanketta. Kun Kouvolaan päätyy Venäjän kautta kulkeva rata, sen jatko Tornion kautta aina Narvikiin saakka tarkoittaa katkeamatonta yhteyttä Etelä-Kiinan mereltä Norjanmerelle. Jos tähän kuvioon lisätään tulevina vuosikymmeninä ratayhteys Suomen läpi Jäämerelle, Suomi on tikutettu ristiin suhteessa uusiin globaaleihin meriväyliin. Jäämeri-yhteydellä Suomen logistinen kartta päivittyisi uudelle tasolle, joka jatkuisi manner-Eurooppaan Rail Baltican kautta. Suunnitelmat ovat tietysti pitkässä kuusessa, mutta suunnitelmia on.

Hyvis-pahis-pohdinta Kiinan roolista arktisella alueella meillä ja myös muualla Pohjoismaissa on tuttu juttu. Sinänsä positiivinen Helsinki-Tallinna tunneli on nähty myös Kiinan vaikutusvallan kasvuna ja tarkoitusperäisenä soluttautumisena strategisiin väylä-ja infrahankkeisiin. Lapissa kiinalaisten toimijoiden yhteiskunta-ja ympäristövastuuta ajoittain epäillään.

Kannattaa olla hereillä. Valppautta tarvitaan erityisesti kunta-ja maakuntatasolla jossa mm. maanomistuksista päätetään. Kansainvälisen kaupan sopimusjuridiikan osaamista ei voi kylliksi korostaa silloin, kun neuvottelupöydässi kumppaneina ovat aluetason kuntapäättäjät ja vastapuolena kansainvälisen kaupankäynnin konkarit.

Kiinan olemassaolo arktisilla alueilla on fakta, johon kannattaa sekä sopeutua että ottaa tehot irti. Millaista laajempaa hyötyä Kiinan ja Suomen monitahoiset yhteistyömuodot voivat tuoda Euroopan Unioniin?

Suomi voi aloittavana EU-puheenjohtajamaana tuoda agendalle omia avauksiaan. Tärkeät yhteiset eurooppalaiset teemat kilpistyvät ympäristön ja taloudellisten liiketoimien symbioosiin. Pystyykö ja haluaako Suomi linkittää nämä yhdeksi paketiksi ja myydä ajatusta Uudesta Arktisesta Euroopan Unioniin?

Mikäli Suomi pystyy tavalla tai toisella  linkittämään erityisesti Kiinan faktisia satsauksia yhteiseen ympäristöteknologiaan, ollaan jo pitkällä. Haastetta piisaa. Hälyttävä uutinen on, että hiilivoimaloiden rakentaminen on Kiinassa kääntynyt jälleen kasvuun. Viime vuonna Kiinan hiilivoimaloiden tuotanto kasvoi 12% talouden elvytystoimien myötä ja yhä hurjempia kasvulukuja tavoitellaan. Musta hiili löytää tiensä myös arktisen lumen päälle ja tässä on yhteisen eurooppalaisen heräämisen paikka.

 

Paula Aikio-Tallgren

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset